VAROITUS: Tekstistä löytyy kiroilua. Omalla vastuulla alle 10 vuotiaat.

Makasin sängyllä itkien ja hakaten tyynyä. Minusta tuntui aivan kuin olisin pilannut koko elämäni. Ystävät pakenevat, itkettää eikä mikään mene hyvin. Kaikki tämä vain äidin ja alkoholin takia. Tuntui kun en jaksaisi elää. Olen miettinyt monia vaihtoehtoja elämän lopettamiseen. Mietin monia keinoja välttääkseni tulevat murheet, nimittäin iloa ei elämässäni ole eikä tule olemaan. Pieni ilo on vain poikaystäväni ja hänkin pettää minua 90 prosenttisesti. Vittu en jaksais enää ees valittaa enkä itkee. Päätin soittaa Sakulle, siis mun poikaystävälle. Ehkä Saku auttas mua tän asian kanssa, mutta tuskin. Olen pilannut kaikki suhteet, tai en minä vaan äitini. Ei kukaan haluu olla mun kanssa kun mun äiti on alkoholisti. - Moi, Saku täällä, Saku sanoi hieman kiireellisellä äänellä.

- Saku voitasko me tavata, vaikka teillä, sanoin nyyhkyttäen.

- Öö no ei se nyt, eiku tuu vaan, Saku sanoi hieman hermostuneella äänellä.

- Okei lähen seuraavalla bussilla sinnepäin. Nähään kulta, sanoin.

- Nähään, Saku sanoi rapistellen jotakin sylissään.

Kävelin kiireellä bussipysäkille ja jäin odottamaan.

- Moi, kuulin tutun ja karmean äänensävyn.

 

JATKUU